Kunnanhallitus, kokous 2.10.2023

Ehdotus

Ruskon rakennus- ja ympäristölautakunta päättää antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Lupapäätös tehdään viranomaiselle jätetyn hakemuksen sekä käsittelyprosessin aikana viranomaiselle annettujen asiakirjojen pohjalta, eikä lupapäätöksessä huomioida aiemmin vireille pantuja, mutta keskeytettyjä (5.3.2021 vireille tullut hakemus) hakemusprosesseja. Lupapäätöksessä on pyritty YSL 52§:n mukaisesti antamaan sellaiset määräykset, joilla ehkäistään maisemointiin liittyvästä, hakemuksen mukaisesta toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumista ja sen riskiä. Naapuruston valituksessa mainitaan, että naapuruston muistutusta ei olisi otettu huomioon lupapäätöstä tehtäessä. Naapuruston muistutuksessa esitetyt huolet koskien läjitystä, kiinteistön rajoja, ojitusta ja kaivovesiä on otettu kantaa mm. lupamääräyksissä 1, 2, 4, 5, 7, 9, 11, 13 ja 17. Annetut määräykset ja ympäristönsuojelulain soveltaminen lupaharkinnassa on esitetty jäljempänä.

Maa-ainesten siirtelyn kiinteistön rajojen sisäpuolella lupahakemuksessa esitetyllä tavalla, lupamääräyksiä noudattaen, ei katsota aiheuttavan sellaisten YSL 49§:n mukaista seurausta, joka olisi estänyt luvan myöntämisen.

Lupaharkinnan tausta ja vastine naapuruston hallinto-oikeudelle tekemiin vaatimuksiin:

1.      Toimintaa tulee harjoittaa lupahakemuksessa esitetyllä tavalla siten, ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle, ympäristön pilaantumista, epäsiisteyttä, viihtyisyyden vähentymistä tai muuta näihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa. (YSL 7 §)

Määräys pitää sisällään Sitowisen laatimat piirustukset, joihin myös naapuruston valituksessa on viitattu, ja maa-alueiden tulee toiminnan päättyessä olla Sitowisen suunnitelmassa esitetyn lopputilanteen mukaiset. Lupamääräyksessä 5 on myös kielletty muualta tuotavien maa-ainesten tuominen alueelle, joten maisemointi on tehtävä sisäisin massansiirroin.

2.      Kaatopaikka-alueen maisemointi ja jälkihoitaminen tulee aloittaa rakentamalla ojat vesien johtamiseksi siten, etteivät ne aiheuta vettymistä tai muuta haittaa naapurikiinteistöjen alueelle. Ojitukset tulee toteuttaa ennen muita alueella tehtäviä toimenpiteitä. Jätetäytön maamassojen muotoiluja ei tule aloittaa ennen kuin vesien johtamisjärjestelyt ovat valmiit. (VL §7)

Ojilla tarkoitetaan suunnitelmassa esitettyjä ojia, mutta myös muita ojia, mikäli ne ovat tarpeen hule- ja suotovesistä mahdollisesti syntyvien haittojen ehkäisemiseksi. Ojituksen tulee olla riittävä, jotta vettymishaittoja ei aiheudu. Hakija on saanut naapuruston muistutukset tiedokseen, ja antanut niihin vastineensa. Vastineessa ei esitetty ojien rakentamista suunnitelmasta poikkeavalla tavalla. Luvan hakija on sopinut vesien hallinnasta kiinteistön pohjoispuolisella alueella kolmannen osapuolen kiinteistön Orsmäki (704-404-7-29) omistajien kanssa.

Edellä mainitun määräyksen ja vesilain nojalla on myös mahdollista puuttua valvonnassa mahdollisiin haittoihin, mikäli hakijan toteutus ei ole riittävä, ja haittoja lupamääräysten vastaisesti aiheutuu. Ojituksista syntyvät maa-ainekset syntyvät luvanmukaisesta toiminnasta, joten ne voidaan hyödyntää toimintakiinteistöllä. Lupapäätös koskee toimintaa kiinteistöllä 704-404-4-133, eikä päätöksessä anneta oikeutta harjoittaa toimintaa muilla kiinteistöillä.

Lupamääräykset 4.       Toiminta-alueen rajat on merkittävä maastoon. Töiden suorittamisen aikana ulko-puolisten pääsy työmaa-alueelle tulee estää vaaratilanteiden välttämiseksi.

 ja 7. Toiminnasta ei saa tärinän, maansortumien tai irtolohkareiden muodossa aiheutua haittaa tai vahinkoa ympäristössä oleskeleville tai asuville. Naapurikiinteistöille valuneet maamassat ja lohkareet on työn yhteydessä siirrettävä maankaatopaikan alueelle. (YSL 7 §).

Määräykset edellyttävät, että kiinteistön rajat ovat selvillä, ja että naapurikiinteistöjen puolelle valuneet maa-ainekset poistetaan, kuten naapurit ovat edellyttäneet.

Lupamääräykset 9, 11 ja 13 liittyvät riskeihin, joita toiminnasta aiheutuu. Mikäli alueelle on ennakkotiedoista poiketen tuotu pilaantuneita maa-aineksia, tai sieltä löytyy jätteitä, tai työssä aiheutuu esimerkiksi konerikko, havaitut jätteet ja pilaantuneet maa-ainekset on käsiteltävä asianmukaisesti.

17. Luvanhaltijan tulee toimittaa yksityiskohtainen pohja- ja pintavesien tarkkailusuunnitelma ennen maisemointitöiden aloittamista. Suunnitelmaan tulee sisällyttää tiedot käytettävistä tarkkailupisteistä, näytteidenoton ajoittamisesta sekä näytteenottomenetelmistä. Suunnitelmaan tulee sisällyttää myös referenssinäytteenotto.

Vesinäytteistä tulee hakemuksessa esitettyjen parametrien; aistinvarainen laatu, pH, sähkönjohtavuus, kiintoaine, sameus, väri, happi, CODMn, kokonaistyppi ja -fosfori, rauta, mangaani ja kloridi, lisäksi analysoida ainakin typpi (eri fraktiot), kokonaisfosfori, biologinen tai kemiallinen hapenkulutus, bakteerit, kloridi ja sähkönjohtavuus. Lisäksi näytteistä tulee määritellä metallit ja öljyhiilivedyt.

Tarkkailua tulee jatkaa vuosittain jälkitarkkailuna suunnitelman mukaisesti. Jälkitarkkailu voidaan lopettaa, kun tarkkailutulosten perusteella voidaan varmistua, että vaikutuksia ympäristöön ei ole.

Talousvesikaivojen tarkkailusta ei ole määrätty edellä mainittua tarkemmin, sillä selvityksiä esimerkiksi talousvesikaivojen sijainnista ja lukumäärästä lähialueella ei ole hakemuksen yhteydessä hakijan toimesta annettu. Vesientarkkailun historiatietoja ei ollut käytettävissä. Myöskään asennettavan pohjavesiputken sijaintia ei oltu määritetty.  Tämä määräys on annettu hakemusta tiukempana, ELY-keskuksen lausunnon mukaisesti.

Alueen historian vuoksi ympäristövaikutusten seuranta on olennaista. Tässä kohteessa vesientarkkailun katsottiin olevan riittävä tarkkailumenetelmä, kunhan siinä on huomioitu vastaavasta toiminnasta tyypillisesti aiheutuneet päästöt vesiin. Mikäli poikkeamia vesientarkkailussa havaitaan, luvanhakijalta voidaan edellyttää lisäselvityksiä.

Tarkkailusuunnitelman laatiminen vaatii asiantuntemusta, ja hakijaa on neuvottu tilaamaan suunnitelma asiantuntevalta konsultilta. Vesientarkkailun katsottiin olevan niin merkittävä yksityiskohta, että toimintaa ei voida harjoittaa ennen suunnitelman toimittamista.

Naapuruston huomautus siitä, että alueelle kuljetaan Päällistöntien kautta ei ole hakemuksen käsittelyn kannalta relevantti. Yksityistieasiat eivät kuulu lautakunnan tai ympäristönsuojelulain päätäntävaltaan. Ympäristölupaa koskevalla kiinteistöllä Alho (RN:o 4:133) on kuitenkin 6 metrin tieoikeus (MMLm/1509/33/2022) yleiseltä maantieltä, Kaharintieltä, kiinteistön Ruskomaa (RN:o 4:132) kautta. Päällistöntien yksityistiellä ei ole ilmoitettua tiekuntaa DigiRoadissa, eikä tiekunta ole ilmeisesti järjestäytynyt. Läjitysalueelle nouseva tienhaara sijaitsee tiealueella, tai sen välittömässä läheisyydessä, joten tässä tapauksessa kyseessä on katsottu olevan yhteinen liittymä. Kaharintie on ELY-keskuksen ylläpitämä yhdystie 12262, ja liittymä-asioiden osalta päätäntävaltainen viranomainen on ELY-keskus.

Maisemoinnin osalta katsotaan, että hakemuksessa esitettyä metsittämistä ei määräyksillä ei ole tarpeen tarkentaa. Toiminnasta aiheutuvat päästöt aiheutuvat maa-ainesten siirtelystä johtuvaan kasvipeitteisyyden rikkoutumisesta ja lisääntyneestä pintavalunnasta, mahdollisista hule- ja suotovesistä, sekä maa-ainesten ja lohkareiden aiheuttamasta sortuma- tai vyörymävaarasta. Ympäristön pilaantumisen tai sen ehkäisemisen kannalta ei ole merkitystä, kasvaako alueelle luontainen kasvipeite, vai kylvetäänkö nurmi, tai kylvetäänkö vai istutetaanko uudelleen muotoilluille rinteille puusto, tai mitä lajeja alueella kasvaa. Vaikutusten minimoimiseksi on oleellista, että alue saa kasvipeitteen mahdollisimman nopeasti muotoilutoimien päätyttyä, jotta penger saadaan stabiiliksi ja pintavalunnasta ja kiintoaineksesta aiheutuva kuormitus minimoitua.

YSL 52§:n mukaisesti määräyksissä ei myöskään voida edellyttää tietyn tekniikan käyttämistä. Hakija on ilmoittanut, että alue tullaan metsittämään, ja metsänhoidolliset toimet kuuluvat hakijan toimivaltaan. Hakija on aiemmin käyttänyt myös aiemmissa metsätalouden piiriin kuuluvissa toimenpiteissä hyväkseen metsätalouden asiantuntijaa, ja on hakijan päätettävissä, miten metsittäminen hoidetaan ja millaista puustoa alueelle istutetaan.

Ympäristölupa-asiasta ei ole jätetty yksilöityä korvausvaatimusta, eikä vahingonkorvausasioista määrätä ympäristönsuojelulaissa, jonka nojalla päätös on annettu. Vahingonkorvauksista päättäminen ei myöskään Ruskon kunnan hallintosäännön (Ruskon kunnanvaltuusto 27.8.2018 § 48) mukaisesti kuulu rakennus- ja ympäristölautakunnan toimivaltaan.​​​​

Ehdotus

Kunnanhallitus päättää yhtyä vastineessaan rakennus ja ympäristölautakunnan 17.8.2023 § 49 antamaan lausuntoon.

Lisäksi kunnanhallitus päättää todeta ELY.n vastineen johdosta seuraavaa:

Kuten vastineessa todetaan, niin alue on merkitty Ruskon yleiskaavassa merkinnällä EK, maankaatopaikka, alueen jälkihoitoon on kiinnitettävä huomiota. Yleiskaavan selostuksessa on kerrottu erityisalueista, että "maankaatopaikkana (EK) on todettu kunnan entinen kaatopaikka". Lounais-Suomen ympäristökeskus on vahvistanut yleiskaavan päätöksellään 23.7.1997 n:o 673AL. Alkuperäisen kaatopaikan perustamisesta on päätetty Ruskon kunnanvaltuustossa 13.6.1969 § 90 ja kunnanhallitus on todennut 19.8.1969 § 185, että uusi kaatopaikka on valmistunut ja päätetty ottaa käyttöön. Ruskon kunnanhallitus on päättänyt 18.12.1984, että kaatopaikka suljetaan 1.6.1985, minkä jälkeen se toimisi vain maankaatopaikkana, kuten sulkemisesta tehdyssä valituskirjelmässäkin on todettu. Valitus on koskenut sitä, että alkuperäisen kaatopaikan sulkeminen oli siirretty ajankohdasta 1.1.1985 ajankohtaan 1.6.1985. Kunnanhallitus on saanut tiedokseen lääninoikeuden päätöksen 7.10.1986 § 279, päätös koski entisen yhdyskuntajätteen kaatopaikan aukipitämistä. ELY:n vastineessa kerrotaan Ruskon teknisen lautakunnan 20.8.2009 § 109 antamasta selvityksestä, joka on koskenut Päällistön kaatopaikkaa. ELY-keskuksen vastauksen mukaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksen arkistosta/diaarista ei löydy merkintää, että selvitykseen olisi aikanaan vastattu sen toimittamisen jälkeen, joten lisäselvityksiin tai lupiin ei ole katsottu olevan tarvetta. Vuonna 2009 toimitetun selvityksen liitteenä on ollut kaatopaikkojen riskiselvitys, joka on laadittu 5.4.2002. Kaatopaikkojen riskiselvitys on käsitelty teknisessä lautakunnassa 16.5.2002 § 44.

Yhdyskuntajätteen kaatopaikan sulkeminen ja päätös sen käytöstä maankaatopaikkana on tehty aiemman jätehuoltolain aikana vuonna 1984, ympäristölupamenettelylaki on tullut voimaan vuonna 1991 ja ympäristönsuojelulaki vuonna 2000. Vuonna 1978 säädettiin Suomen ensimmäinen jätehuoltolaki, jonka nojalla ryhdyttiin valvomaan kaatopaikkoja ja jätteenkuljetuksia. Tämän mukaan ympäristöön ei saa jättää lasia, peltiä, muovia, paperia eikä muutakaan roskaa ja likaa niin, että siitä aiheutuu haittaa. Jätehuoltolaki ei sisältänyt erityistä lupajärjestelmää kaatopaikan perustamiseksi. Lainsäädännön asettamat vaatimukset kaatopaikoille muuttuivat vuonna 1997, jolloin suurin muutospaine koski kaatopaikkarakenteita, joiden tuli täyttää EU:n asettamat kriteerit mm. tiiveyden, vesienhallinnan ja kaatopaikkakaasujenhalllinnan osalta. ELY-keskus toteaa vastineessaan virheellisesti, että vuonna 1969 perustettua yhdyskuntajätteen kaatopaikkaa ei olsi suljettu suunnitelmallisesti tai sulkeminen tarkkailuineen olisi ollut puutteellista. Teknisen lautakunnan päätöksen (21.8.1986 § 93) mukaisesti kaatopaikan pohjavesiä on tarkkailtu Turun vesipiirin hyväksymän (14.5. 1982) tarkkailuohjelman mukaisesti. Turun vesipiirin vesitoimisto on 18.6.1986 katsonut, että velvoitetarkkailu voidaan lopettaa, koska vesistövaikutukset ovat niin pieniä, mutta jos olosuhteet muuttuvat, niin tarkkailu voidaan käynnistää uudelleen. Aiemmin mainitun mukaisesti yhdyskuntajätteen kaatopaikka on myöhemmin sisällytetty vuonna 2002 tehtyyn riskiselvitykseen.